Etusivu » Väkivallan muotoja » Työpaikkaväkivalta

Työpaikkaväkivalta

Euroopan komission määritelmän mukaan "työpaikkaväkivallalla tarkoitetaan tapahtumia, joissa henkilöitä loukataan sanallisesti, uhataan tai pahoinpidellään heidän työhönsä liittyvissä oloissa ja jotka suoraan tai epäsuorasti vaarantavat heidän turvallisuutensa, hyvinvointinsa tai terveytensä."

Työpaikkavalta voi olla työpaikan sisäistä (tekijänä esim. työtoveri) tai työpaikan ulkopuolelta tulevaa (tekijä asiakas, potilas, oppilas tai ulkopuolinen, tuntematon henkilö). Työväkivalta on työpaikkaväkivaltaa yleisempi käsite, siihen kuuluu myös työmatkalla kohdattu väkivalta.

Väkivalta voidaan jakaa kolmeen luokkaan: fyysiseen väkivaltaan, väkivallan uhkaan ja kiusaamiseen ja ahdisteluun. Rajanveto väkivallan lievempien muotojen välillä aiheuttaa usein ongelmia. Mikäli väkivallasta ei aiheudu fyysisiä vammoja, sitä ei usein käsitellä eikä tilastoida työpaikoilla. Toisaalta sanallisen loukkaamisen ja väkivallan erottaminen saattaa olla vaikeaa. Tästä syystä monissa kyselyissä väkivalta rajataan pelkästään fyysiseen väkivaltaan ja sillä uhkaamiseen. Lisäksi turvallisuuskyselyissä selvitetään usein seksuaalista ahdistelua ja häirintää.

Suomessa kuoli 1990-luvulla keskimäärin kaksi henkilöä vuodessa työtehtävissä kohdattuun väkivaltaan. Vakuutuslaitoksille ilmoitetaan noin 500 työväkivaltatapausta vuosittain. Vuonna 2003 tehdyn haastattelututkimuksen mukaan kuitenkin jopa 140 000 henkilöä eli 5,3 % työvoimasta joutui työpaikkaväkivallan tai sillä uhkailun kohteeksi. Kaksi kolmannesta väkivaltatapauksista on uhkailua.

Etenkin naiset ovat kokeneet 2000-luvulle tultaessa yhä enemmän väkivaltaa tai sen uhkaa työpaikoillaan (Sirén ym. 2010) Työpaikkaväkivalta onkin kansallisilla uhritutkimuksilla mitattuna naisten kokemista väkivaltatyypeistä selvästi yleisin. Kasvu heijastaa erityisesti sitä, että terveyden- ja sairaanhoidon ammateissa toimivat naiset kokevat aiempaa enemmän väkivaltaa ja sen uhkaa. Miesten kokema työpaikkaväkivalta näyttää sen sijaan jatkuvasti vähentyneen vuodesta 1980.

Sivun alkuun


Työpaikkaväkivallan riskiammatteja

Työpaikkaväkivallalle on ominaista, että se kasautuu tiettyihin ammatteihin. Riskiammatteja ovat erityisesti hoitoalan ammatit, eräät sosiaalialan ammatit, vanginvartijat, poliisit, taksinkuljettajat, vartiointityö sekä ravintola-alan ammateista hovimestarit ja tarjoilijat. Naisten keskimääräisesti miehiä yleisemmän työväkivallan taustalla on se, että väkivaltaa esiintyy aloilla, joilla työskentelee lukumääräisesti paljon naisia (mm. sairaanhoitajat, sosiaaliala sekä vähittäiskauppa). Vaikka miesten riski eräissä hoitoalan ammateissa on hyvinkin korkea (esim. mielisairaanhoitajilla), miehiä työskentelee näissä ammateissa lukumääräisesti vähän.

Nuorimmat palkansaajat kokevat uhkaa vanhempia enemmän. Osa- ja määräaikaisilla on suurempi riski joutua väkivallan kohteeksi kuin vakinaisella henkilöstöllä. Akavalaisen työmarkkinatutkimuksen mukaan työväkivaltaa tai sen uhkaa esiintyi eniten kunnissa, erityisesti terveystoimessa ja opetusalalla.

Työpaikkaväkivalta liittyy tyypillisesti tilanteisiin, joissa joudutaan puuttumaan asiakkaan yksityisasioihin tai itsemääräämisoikeuteen tai häneltä joudutaan epäämään hänen toivomansa etuus tai palvelu. Näiden ohella väkivaltaisen käyttäytymisen riskiä lisää varkaus ja ryöstötilanne. Esimerkiksi Yritysten rikosturvallisuusselvityksen (2005) mukaan työhön liittyvä väkivalta liittyi mm. päihtyneiden tai huumaantuneiden asiakkaiden kohtaamiseen tai erilaisiin murto-, anastus- ja näpistystilanteisiin. Selvityksen mukaan kaksi kolmesta yrityksestä oli varautunut ihmisiin kohdistuviin rikosriskeihin työympäristön teknisillä ratkaisuilla kuten valvontakameroilla.

Sivun alkuun


  • Väkivallan uhka työssä (2010) Työsuojeluoppaita ja -ohjeita 46.
  • Lehto, Anna-Maija - Sutela, Hanna (2004): Uhkia ja mahdollisuuksia. Työolotutkimusten tuloksia 1977 - 2003. Tilastokeskus
  • Isotalus, Nina – Saarela, Kaija Leena (2001). Työväkivalta kaupan alan uhkana . Yhteiskuntapolitiikka 66 (2001): 2.
  • Puumi, Susanna (2008). Väkivalta pois palvelutyöstä -opas . Työturvallisuuskeskus 2008.
  • Salmi, Venla - Kivivuori, Janne (2009). Opettajiin kohdistuva häirintä ja väkivalta 2008 . Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 10/2009. Helsinki.
  • Sirén, Reino - Aaltonen, Mikko - Kääriäinen, Juha (2010). Suomalaisten kokema väkivalta 1980-2009 . Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 103. Helsinki.
  • Hintikka, Noora - Saarela Kaija Leena (2005). Väkivaltatyötapaturmat vuonna 2003. Tampereen teknillinen yliopisto, Turvallisuustekniikan laitos, Raportti 92, 2005.
  • Piispa Minna ja Saarela Kaija Leena: Työväkivalta. Julkaisussa Paananen Seppo toim.: Työn vaarat. Koetut työperäiset sairaudet, työtapaturmat ja työväkivaltatapaukset. Tilastokeskus 2000.
  • Työmarkkinat 2000:15, 33-45. Tilastokeskus.
  • Salminen, Simo (2006). Työtapaturmien kehitys 1997–2003 Työ ja terveys -tutkimuksen valossa. Työ ja ihminen 20 (2006) 3: 249—25.

Sivun alkuun

 
Julkaistu 4.8.2014