Etusivu » Hyviä käytäntöjä » Lapsuuden kehityksen ja vanhemmuuden tukeminen

Lapsuuden kehityksen ja vanhemmuuden tukeminen

Aggressiivisuutta ja väkivaltaista käyttäytymistä voidaan todistetusti vähentää hankkeilla ja ohjelmilla, jotka kehittävät lasten sosiaalisia taitoja ja elämänhallintaa. Myös vanhemmuuden tukemiseen ja vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen pureutuvat hankkeet ehkäisevät väkivaltaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Pahoinpitelemisen, kuten kuritusväkivallan kohteeksi joutuminen lapsena on yhteydessä aggressiiviseen käyttäytymiseen paitsi lapsuudessa myös vanhemmalla iällä. Varhaisten väkivaltakokemusten negatiiviset vaikutukset myöhemmässä elämässä ovat mittavia ja moniulotteisia. Lapsuuden väkivalta alentaa fyysistä terveyttä ja mielenterveyttä sekä sosiaalista ja ammatillista toimintakykyä. Koettu väkivalta myös vähentää koettua turvallisuutta ja voi heijastua sekä yksilön että koko yhteiskunnan taloudellisiin olosuhteisiin ja niiden kehittymiseen.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan (2010, 10) varhaista vuorovaikutussuhdetta tukevat väkivallan vähentämisen interventiot voidaan karkeasti jakaa neljään tyyppiin. Ohjelmat voivat tarjota apua ja tukea ainoastaan vanhemmille ( Ihmeelliset vuodet ) tai toisaalta koko perheelle (esim. Terveydenhoitajan kotikäynnit). Kolmanneksi ohjelmat voivat perustua vertaistukeen, jolloin päätavoitteena on auttaa vanhempia rakentamaan sosiaalisia tukiverkostoja itselleen. Neljäs aikuisen ja lapsen väliseen vuorovaikutussuhteeseen pureutuva ohjelmatyyppi on niin sanottu mediainterventio. Esimerkkinä voi mainita Australiassa televisiossa lähetetyn 12-osaisen Families –sarjan, jossa valistettiin vanhempia lasten kaltoinkohtelusta ja tarjottiin toimintamalleja käytöshäiriöisen lapsen kasvattamiseen (ks. Sanders ym. 2000).

Laajan tutkimusaineiston perusteella on ilmeistä, että turvallinen ja vakaa vuorovaikutussuhde lapsen ja vanhemman välillä vähentää lasten pahoinpitelyä perheissä sekä lasten aggressiivista käyttäytymistä. Tällaiset ohjelmat voivat lyhyellä tähtäimellä vähentää nuoruuden ja varhaislapsuuden ongelmallista aggressiivista ja tuhoisaa käyttäytymistä. Pitkällä tähtäimellä ohjelmat vähentävät nuoruuden ja nuorten aikuisten pidätyksiä, vankilatuomioita ja väkivallan tekoja. Hankkeet ovat usein myös hyvin kustannustehokkaita, etenkin kun niitä arvioidaan kokonaiskustannusten näkökulmasta. Olennaista on kohdentaa tukitoimia niitä tarvitseville perheille kyllin varhaisessa vaiheessa.

Kirjallisuutta

Sanders MR, Montgomery DT ja Brechman-Toussaint ML (2000). The mass media and the prevention of child behavior problems: the evaluation of a television series to promote positive outcomes for parents and their children. Journal of Child Psychology and Psychiatry (41): 939–48.

World Health Organization (2010). Violence prevention: the evidence

 
Julkaistu 4.8.2014