Etusivu » Hyviä käytäntöjä » Lähisuhdeväkivalta

Lähisuhdeväkivalta

Tieto lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi toteutettujen ohjelmien vaikuttavuudesta on vähäistä. Siksi on tärkeää tehdä kriittisiä arviointitutkimuksia niistä hankkeista, jotka on alustavasti havaittu lupaaviksi, ja kokeilla strategioita, joilla näyttäisi olevan edellytyksiä vähentää väkivaltaa.

Maailman terveysjärjestö WHO (2010, 34) on esittänyt, että vähäisen tutkimustiedon määrä lähisuhdeväkivaltaa torjuvien keinojen suhteen on globaali ongelma. Siten sekä todistusaineiston tuottaminen että hyvin toteutettujen vaikutusarvioiden jatkokehittäminen on ensisijainen tavoite lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi.

Vaikka arkitietoa ei voida pitää vahvana pohjana arvioida ohjelman tehokkuutta, voivat ne tarjota näkökulmia menetelmän toteutukseen ja esimerkiksi siihen, miten ohjelmaan osallistujat itse kokevat menetelmän toimivan. Tästä huolimatta lähestymistavat, jotka perustuvat arkitietämykseen ja – kokemuksiin voivat kuluttaa huomattavan määrän resursseja ja johtaa ohjelmien toteuttamiseen, jotka saattavat olla hyvin tehottomia tai jopa pahentaa tilannetta.

Tietoa lähisuhdeväkivaltaa torjuvien ohjelmien vaikuttavuudesta voidaankin saada ainoastaan hyvin suunnitelluilla ja toteutetuilla tutkimusasetelmilla. WHO (mt., 36-7) on ehdottanut käytettäväksi erilaisia kriteereitä, joiden avulla eri ohjelmien vaikusta väkivallan vähentämiseen on mahdollista arvioida. Tiukimmat kriteerit liittyvät ohjelma-arviointien tekemiseen, joiden tulisi perustua kokeelliseen tai kvasikokeelliseen asetelmaan.

Tutkimusten avulla saatavan tiedon on pystyttävä vastaamaan siihen, onko ohjelmalla ehkäiseviä vaikutuksia ja ovatko nämä vaikutukset pysyviä ja toistettavissa muissa olosuhteissa tai ympäristöissä. On myös tärkeää, että tutkimusasetelma mahdollistaa mahdollisimman monen vaihtoehtoisen selittävän tekijän poissulkemisen.

Jatkossa tulee panostaa ohjelmiin, jotka perustuvat jo olemassa oleville teoreettisiin lähtökohtiin kuten esimerkiksi käyttäytymistä selittäville malleille. Tämä edesauttaisi sitä, että piileviä, vaikuttavia mekanismeja pystyttäisiin tunnistamaan ja siten helpottamaan ohjelmien toistoa muualla.

 
Julkaistu 22.6.2017