KiVa Koulu

Kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma KiVa Koulu on kehitetty Turun yliopiston psykologian oppiaineen ja Oppimistutkimuksen keskuksen yhteistyönä 2006-2009. Ohjelma voitti Euroopan rikoksentorjuntakilpailun vuonna 2009.

Tausta

KiVa Koulun teoreettinen painotus on tutkimussuuntauksissa, jotka korostavat aggressiivisten lasten yleistä sosiaalista asemaa ja kiusaamiseen osallistuvien roolia (Kärnä ym. 2011, 312). Ajatuksena on, että kiusaajan korkea sosiaalinen status vertaisryhmässä mahdollistaa ja ylläpitää kiusaamista. Lisäksi kiusaaminen ymmärretään ryhmätoimintana, jossa sivustakatsojien merkitys kiusaamisen jatkumiselle on merkittävä. KiVa-ohjelman ajatus on, että luokkakavereiden käytöksessä tapahtuva muutos alentaa kiusaajan motivaatiota jatkaa kiusaamista tai estää häntä aloittamasta sitä ollenkaan. KiVa korostaa sivustakatsojien empatiakykyä, kyvykkyyden tunnetta ja kiusaamisen vastaisia asenteita.

Kohderyhmä

Peruskoulun oppilaat. Ohjelmassa on erikseen räätälöidyt moduulit luokka-asteille 1-3, 4-6 ja 7-9. Käytännössä ikähaarukka kattaa koko oppivelvollisuusiän. Välillisesti kohderyhmää ovat myös opettajat ja lasten vanhemmat, joille jaetaan tietoa koulukiusaamisesta, sen ehkäisystä ja siihen puuttumisesta.

Menetelmä/toimenpiteet

Ohjelma koostuu sekä yleisistä toimenpiteistä, jotka kohdistuvat kaikkiin oppilaisiin, että kohdennetuista toimenpiteistä, jotka otetaan käyttöön kiusaamistapauksen tultua ilmi.

Yleiset toimenpiteet

Alakoulussa ohjelma sisältää 20 tuntia opettajan vetämää kouluaikana pidettävää opetusta luokka-asteilla 1 ja 4. Opetuksen päätavoite on tietoisuuden lisääminen siitä, mikä merkitys ryhmällä on kiusaamisen ylläpitämisessä. Toisena tavoitteena on lisätä kiusaamisen uhria kohtaan koettua empatiaa. Kolmantena tavoitteena on edistää lasten omia kykyjä tukea kiusaamisen uhria. Opetustunnit koostuvat keskustelusta, ryhmätöistä, toiminnallisista harjoituksista ja kiusaamista käsittelevien lyhytelokuvien katselusta. Sitä mukaan kun opetuskerrat etenevät, luokka omaksuu yksittäisiä luokan sääntöjä, jotka liittyvät kulloisellakin kerralla käsiteltyihin teemoihin. Yläkoululaisille ohjelmassa on neljä teemaa, joita koulut voivat toteuttaa joko oppituntien sarjana tai esimerkiksi teemapäivien muodossa.

Opettajille järjestetään kaksipäiväisiä kasvotusten tapahtuvia koulutuspäiviä, joissa opetetaan soveltamaan KiVa Koulun ohjelmaa. Lisäksi luodaan koulutiimien verkostoja, joista jokainen koostuu kolmen eri koulun henkilökunnasta. Verkoston jäsenet tapaavat kolme kertaa kouluvuoden aikana. KiVa-ohjelman edustaja ohjaa verkoston toimintaa. Vanhemmille jaetaan opas, jossa kerrotaan kiusaamisesta ja annetaan neuvoja ongelman ehkäisyyn ja vähentämiseen.

Kohdennetut toimenpiteet

Kohdennetut toimenpiteet otetaan KiVa Koulu -ohjelmassa käyttöön, kun toistuva kiusaaminen on tullut ilmi. Tällöin kolmesta koulun opettajasta koostuva tiimi lapsen luokanopettaja mukanaan käsittelevät tapauksen yhdessä. Tapaukset käsitellään henkilökohtaisissa keskusteluissa sekä pienryhmissä, joissa ovat mukana kiusaaja ja kiusattu. Lisäksi järjestetään systemaattisia seurantatapaamisia. Tämän lisäksi luokanopettaja kokoontuu erikseen 2-4 sellaisen luokkatoverin kanssa, joilla on ryhmässä vaikutusvaltaa, ja jotka ovat ns. korkean statuksen oppilaita. Tapaamisen tavoitteena on kannustaa näitä oppilaita tukemaan kiusaamisen uhria.

Tavoitteet

KiVa Koulu – ohjelman tavoitteet ovat koulukiusaamisen vähentäminen, ennaltaehkäisy sekä kiusaamisen negatiivisten seurausten minimointi.

Materiaali

Tietokonepelit ja virtuaalinen oppimisympäristö

Ohjelmaan kuuluu eri luokka-asteille suunnattuja kiusaamisen vastaisia tietokonepelejä ja virtuaalinen oppimisympäristö. Pelien ideana on oppia asioita kiusaamisesta ja testata lasten tietämystä. Pelit opettavat myös toimintatapoja, joita lapsi voi soveltaa kiusaamistilanteessa. Virtuaalinen oppimisympäristö on jaettu avoimeen ja suljettuun osioon ja se sisältää mm. lyhytfilmejä, keskustelufoorumin ja tietoa vanhemmille.

Huomioliivit, julisteet, oppaat

Ohjelmaan sisältyy värikkäät huomioliivit, joita välituntivalvojat voivat käyttää. Liivien tarkoitus on viestiä oppilaille, että kiusaamiseen suhtaudutaan koulussa vakavasti. Liivit helpottavat myös valvojien näkyvyyttä välitunneilla. KiVa Koulu -julisteet muistuttavat oppilaita ja henkilökuntaa ohjelmasta. Koulut saavat myös valmiin esitysmateriaalipaketin ohjelmasta, joka helpottaa KiVan esittelemistä henkilökunnalle ja vanhemmille. Oppilaiden vanhemmille jaetaan opas, jossa kerrotaan kiusaamisesta ja annetaan neuvoja ongelman ehkäisyyn ja vähentämiseen.

Muu toiminta

Elokuussa 2010 järjestettiin ensimmäiset KiVa-päivät Turussa. Niille kokoontui yli 600 ohjelman käytännön toteuttajaa ja tutkijaa, jotka vaihtoivat tietojaan ja kokemuksiaan ohjelman vaikuttavuudesta ja käytännön toteutuksesta. Päivät on jatkossa tarkoitus järjestää joka toinen vuosi.

Vaikuttavuus

Tutkimusnäyttö ohjelman vaikuttavuudesta on vahvaa. Satunnaistetulla koe- kontrolliasetelmalla toteutettu tutkimus, jossa tarkasteltiin ohjelman ensimmäisen toimintavuoden vaikuttavuutta (Kärnä ym. 2011), osoitti, että erityisen hyvin ohjelma tehoaa fyysiseen ja internetin kautta tapahtuvaan kiusaamiseen. Kun koe- ja kontrolliryhmiä vertailtiin, havaittiin useita positiivisia eroja koeryhmän hyväksi. Suurin ero oli itse ilmoitetussa kiusaamisen uhriksi joutumisessa, mikä selvästi laski niissä kouluissa, joissa KiVa oli käytössä. Samoin kaikkien muiden kysymysten kohdalla vaikutukset koeryhmässä olivat positiivisia, joskin voimakkuudeltaan pienempiä kuin kiusatuksi joutumista mittaavan muuttujan kohdalla.

Kärnän (2012) väitöstutkimus osoittaa, että kiusaamisen vähentäminen onnistuu KiVa Koulu -ohjelmalla parhaiten alakouluissa ja vaikutukset ovat suurimmillaan neljännellä luokalla. Yläkouluissa kiusaamisen vähentäminen puolestaan on haastavampaa.

Ohjelman alkuvaiheen implementointia tarkastelleiden tutkimusten mukaan KiVa-ohjelma vähensi kiusaamista 21 % ja kiusatuksi joutumista 19 % (Kärnä 2011). Kun tarkastellaan levittämisvaihetta, prosentit laskevat hieman: kiusaaminen väheni 16 % ja kiusatuksi joutuminen 14 %. Kaiken kaikkiaan vaikutukset ovat hieman voimakkaampia alakoulussa kuin yläkoulussa (mt.)

Systemaattinen meta-analyysi kiusaamisen vastaisten ohjelmien vaikuttavuudesta (Ttofi ym. 2008; Ttofi & Farrington, 2011) antoi KiVa-ohjelmalle hyvät arviot. Kaiken kaikkiaan analyysi osoitti, että kouluun sijoittuvat kiusaamisen vastaiset ohjelmat ovat tehokkaita: ne vähentävät kiusaamista 20–23 % ja kiusaamisen uhriksi joutumista 17–20 %. Mitä intensiivisempi ohjelma, sen paremmin se tehoaa. Samoin tapaamiset vanhempien kanssa, johdonmukaiset kurinpitomenetelmät että tehostettu leikkialueiden valvonta lisäsivät kiusaamisen vastaisten ohjelmien tehokkuutta.

Arvioinnin menetelmät

Kärnän ja kumppaneiden (2011) tutkimuksessa ohjelman vaikuttavuutta tarkasteltiin usealla indikaattorilla. Ohjelman vaikutuksia tutkittiin vertailemalla KiVa-ohjelmaan osallistuneen koulun oppilaita toisen koulun oppilaisiin, joiden koulussa ohjelma ei ollut käytössä. Vertailu toteutettiin kahdessa osassa: lukukauden puolivälissä ja lukukauden lopussa. Kiusaamistason lähteenä käytettiin sekä vastaajien (oppilaiden) omia että raportointeja kiusaamisestaan että luokkatovereiden välittämää tietoa kiusaamisesta.

Rekrytointikirje lähettiin kaikkiin Suomen 3418:een peruskouluun syksyllä 2006. Vapaaehtoisia ohjelmaan osallistuvia kouluja oli 275, jotka luokiteltiin alueen ja kielen mukaan. Näistä kouluista valittiin satunnaisotannalla 78 joko interventiokouluksi (KiVa-ohjelma käytössä) tai vertailukouluksi (ohjelma ei käytössä). Tutkimukseen osallistuneet koulut sijaitsivat ympäri Suomea ja edustivat peruskoulua sellaisten piirteiden osalta kuten luokkakoko ja maahanmuuttajaoppilaiden osuus. Täten niiden voidaan nähdä edustavan suomalaista peruskoulua.

Aineistoa kerättiin kolmena eri ajankohtana lukuvuoden aikana. Oppilaat vastasivat internetpohjaiseen kiusaamista käsittelevään kyselyyn koulutuntien aikana koulujen tietokoneluokissa. Opettajia oli ohjeistettu kyselyn toteutuksen suhteen ja heillä oli myös mahdollisuus ottaa sähköpostitse tai puhelimitse yhteyttä hankkeen yhteyshenkilöihin aineistonkeruun aikana. Tutkimuksen otos oli 8237 oppilasta, joista 8166 osallistui tutkimukseen. Näistä noin puolet oli kokeilukouluista ja puolet vertailukouluista. Sukupuolen suhteenkin otos jakautui tasaisesti.

Kiusaamista ja sen uhriksi joutumista selvitettiin seuraavilla kysymyksillä: Kuinka usein sinua on kiusattu koulussa viimeisten kuukausien aikana? Ja: Kuinka usein olet kiusannut muita? Vastausvaihtoehdot valittiin viisiportaisella asteikolla (0=en ollenkaan 4=useita kertoja viikossa). Tämän lisäksi oppilailta kysyttiin heidän omasta roolistaan kiusaamistilanteessa. Nämä kysymykset kuvasivat erilaisia kiusaamistilanteita, ja vastaajan tuli arvioida erilaisten reagoimistapojen yleisyyttä kyseisissä tilanteissa. Lisäksi tarkasteltiin vastaajien kiusaamisen vastaisia asenteita 20-kohtaisella asteikolla sekä kiusaamisen uhreja kohtaan kohdistuvaa empatiakykyä viisiportaisella asteikolla. Lisäksi kysyttiin vastaajan käsitystä siitä, kuinka itsevarmasti he pystyisivät puolustamaan kiusaamisen uhria ja miten hyvin he viihtyivät koulussa.

Ttofin ja kumppaneiden (2008) meta-analyysi perustui 593:aan tutkimusraporttiin, joista 59 tutkimusraporttia oli mahdollista sisällyttää katsaukseen. Ne kuvasivat yhteensä 30:a eri kiusaamisinterventiota. Tutkimus valittiin katsaukseen, mikäli siinä arvioitiin kiusaamisen vastaisen ohjelman vaikutuksia kontrolli- ja vertailuryhmän välillä. Käytännössä tutkimusten tuli siis perustua asetelmaan, jossa toisessa tutkittavassa ryhmässä oli kiusaamisinterventio käytössä, ja toisessa ei ollut. Lisäksi tarkasteluun otettiin tutkimukset, jotka perustuivat itse ilmoitettujen kiusaamiskokemusten raportointiin.

Vaikuttavuutta tutkittiin huomioimalla lukuisia tutkimusten validitettiiin liittyviä seikkoja, kuten sitä, kuinka voimakas käytetyn ohjelman vaikutus kiusaamiseen oli ja oliko vaikutus nimenomaan ohjelman ansiota vai saattoiko tulokseen vaikuttaa muut seikat tai väliin tulevat tekijät. Lisäksi huomioitiin, kuinka selkeästi kiusaaminen oli määritelty tutkimuksessa, ja tarkasteltiin, mittasiko tutkimus todella muutosta kiusaamisessa vai kenties jossain muussa seikassa. Samoilla kriteereillä toteutettu päivitetty, hieman laajempaan kirjallisuuskatsaukseen perustuva meta-analyysi (Ttofi & Farrington, 2011) antoi samanlaisia tuloksia. KiVa-ohjelman kohdalla ohjelman vaikutus kiusaamisen uhriksi joutumisen vähenemiseen oli tilastollisesti merkitsevä (2011: 36). Vanhemmassa katsauksessa (2008) vaikutus kiusaamiseen oli yhdeksän satunnaistetun koe-kontrolliasetelmaan perustuvan tutkimuksen joukossa ainoa, jonka vaikutus oli tilastollisesti merkitsevä. Ohjelma oli myös niiden 12 ohjelman joukossa, joiden vaikutus kiusaamisen uhriksi joutumisen vähenemiseen oli tilastollisesti merkitsevä.

Menetelmän käyttö Suomessa

KiVa Koulu-ohjelman käyttäjiksi on Suomessa rekisteröitynyt vuonna 2012 yhteensä 2500 peruskoulua, joka vastaa 90 % Suomen perusopetusta antavista kouluista. Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes on myöntänyt ohjelmalle vuonna 2012 rahoituksen kansainvälistä lanseeraamista varten. Ohjelmaa kokeillaan seuraavaksi Hollannissa, Walesissa ja Yhdysvaltojen Delawaressa.

Yhteenveto

KiVa Koulu on esimerkki hankkeesta, jossa rikoksentorjuntaa ei ole asetettu ohjelman päätavoitteeksi, mutta jolla kuitenkin on siihen vaikutusta. Ohjelman ehkäisee rikollisuutta sekä lyhyellä aikavälillä (osa koulukiusaamista täyttää rikoksen tunnusmerkit) että pitkällä aikavälillä (monet kiusaamisen muodot ovat tulevan rikollisuuden tunnettuja riskitekijöitä).


Lisätietoa

  • Ohjelman kotisivut, joiden kautta voi esimerkiksi tutustua hankkeessa syntyneisiin julkaisuihin ja tutustua KiVa-päivillä pidettyihin esityksiin: Kiva Koulu

Kirjallisuutta



 
Julkaistu 28.2.2014